Suunnittelemamme kuvankaunis jokivarsireitti paljastuikin jatkuvan vastatuulen, ylämäen ja paarmajengien koristelemaksi tuskien taipaleeksi. No eihän sitä voinut etukäteen tietää...
Niko 30km vastatuuliylämäen jälkeen
Kello lähenteli kuutta kun selviydyimme ensimmäiselle huoltoasemalle ja ansaitun lepotauon jälkeen pyörä pyöri pikkusen kevyemmin kohti Pudasjärven kaupunkia.
Päivän pelastajana toimi tänään bändikaveri ja hänen vieraanvarainen perheensä, joka majoitti väsyneet matkailijat ja piti huolta hyvinvoinnistamme.
Aamulla lähdimme pirteinä kohti viimeistä katusoittopaikkaa Pudasjärven torille. Torilla oli hiljaista, mutta muutamat paikalla olevat ihmiset jäivät kuuntelemaan keikkaa ja olivat hyvin mielissään reissaavista soittajista.
Pudasjärven keikka oli reissun selvästi koskettavin, kun paikallinen, nuorena auto-onnettomuudessa vammautunut mies tuli juttelemaan ja kertomaan tarinansa kaikkine ikävine käänteineen, mutta silti hän jaksoi nähdä asiat positiivisessa valossa ja musiikki oli selvästi hänelle tärkeä asia.
Parin encore-toivekappaleen jälkeen olimme valmiita jatkamaan kohti Ranuaa ja virallista Lapin rajaa. Ensin kuitenkin piti käydä opettelemassa vessaetiketin alkeet paikallisessa kahvilassa.
Alku 75km pitkältä taipaleelta sujui erittäin sutjakkaasti ja aurinko sekä myötätuuli pitivät huolen matkustusmukavuudesta.
Iltapäivällä paahde ja paarmat alkoivat käydä ahnaammiksi, mutta siltikin aikaa löytyi rauhalliseen lounastamiseen ja kenkien korjaamiseen.
Ja sitten n. 30km päivän tavoitteesta eli Ranua zoosta, se tapahtui, kuin vahingossa olimme polkaisseet itsemme Lappiin! Fiilis oli ylpeä ja siitä sitten mieli korkealla eteenpäin.
Lapista alkoivat sitten myös ylämäet ja keho kävi loppumatkasta aika kovilla. Selvisimme kuitenkin viimein Ranualle ja molemmat olivat fyysisesti aika lopussa joten huoltotoimenpiteetkin tuntuivat työltä. Rengaskin tyhjeni Ranualla mutta nyt ei jaksa enää korjata. Huomiseen! Toivottavasti jaksamme perille...
-Niko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti