Oulusta Lapin rajamaille

Mihis me jäätiinkää? Ai niijjoo, Oulaisiin! No, juu, matka jatkui ja saipa se sadekkin meijjät lopulta kiinni. Ja tehtiin myös reissun eka, oikeesti surkea reittivalinta. Luultiin pääsevämme kivasti vähärekkaiselle maalais-idyllitielle, mutta todellisuudessa jouduttiin ajaan 15 kilometriä lähestulkoon pyöräilykelvotonta tietä sateessa. No eipä tullu rekkoja vastaan... Eikä sen puoleen ketään muutakaan.

Päästiin suht myöhään ja suht märkinä Vihantiin ja sijotettiin leirimme Kirkkojärven rantaan. Ja kun kerran valmiiksi märkiä oltiin niin käytiin vielä järvessä iltapesulla ja pyykillä.

Kirkkojärvi

Teltta oli märkä. Teltan sisällä oli märkää. Jalat oli märät. Makuupussi oli märkä. Yöllä sato ja aamulla pyykit oli edelleen märät. Meki oltiin märkiä.

Herättiin siinä seiskan pintaan siihen, että Vihannin kunnan puistotyöntekijät oli just sopivasti tullut ajelemmaan nurmikkoa. Jee...

Ei vituta ei

Ensi töiksemme etsittiin Vihannista kahvila, jossa tavattiin mukava fellow-jännätraveller. (Paitsi että se oli siitä kovempi ku me et se oli kuuskymppinen.)

Katusoiteltiin K-marketin ja S-marketin välissä, koska se tuntui olevan ainoa paikka missä oli ihmisiä. Huomas kyllä, että Vihannissa ei oltu moiseen totuttu, mutta kyllä meille muutama tyyppi tuli juttelemaan.

Kaksi kauppaa, yksi mies

Vihannin kirjasto (terkkuja äitille!!) josta katottiin loppureissun kartat

Sitte lähettiin kohti Liminkaa. Paitsi että pyörä kulki (taas) liian hyvin niin päätettiin sitte mennä suoraan Ouluun. 

Paitsi pidettiin me lounastauko Limingassa

Pointsit Oululle pyörätieverkoston laajuudesta!!!

Pakollinen toripolliisikuva

Päätettiin, että ollaan niin hyviä, että ollaan ansaittu kiinalaista ruokaa ja niinpä sitten haimme hieman luksusta elämäämme. Yövyttiin myöskin fiinisti Nallikarin leirintäalueella, vaikka hinta olikin aika suolanen (kuten merikin, heheh).

Merellinen henkistyminen

Tästä elämyksestä voimaantuneena oli hyvä käydä nukkumaan.

Seuraavana päivänä päätettiin mennä katusoitteleen Ouluun, vaikka se nyt ei meidän tutkimuskohderyhmään varsinaisesti kuulukkaan. Soittelu oli kivaa ja ihmiset jäi kuuntelemaan. Parhaita oli jammailevat lapset :)

Surffailija

Oulussa tapahtuu

Sitten matka jatkui kohti Yli-Iitä. Allekirjoittaneella tuntui olevan maha kipeä ja fiilis maassa. Pieni kahvitauko Kiimingissä piristi kuitenkin jonkin verran ja matka jatkui.

Kunnes...

N. 7 km päässä Kiimingin ABC:ltä rengas päätti posahtaa.

Voi ny........

No, juu, onhan meillä vararengas. Paitsi että sekin oli valmiiksi reikäinen.

No, onhan meillä paikkaussetti mukana. Kaikki paitsi paikkausliimaa. Jee... Viimeisenä oljenkortena yritettiin vielä teipata paikka kiinni jesarilla, että päästäis polkemaan edes takaisin Kiiminkiin, mutta sehän nyt ei toiminu sitten ollenkaan.

Mahtavaa jatkoa jo muutenkin masistelufiilispäivälle.

Niko sitten katsoi, että Kiimingissä on Halpa-Halli, josta luultavasti sais kumin. Ysiin auki, ja kello oli vartin yli kahdeksan. Niko lähti äkkiä polkemaan ja meikä tuli perässä pyörää taluttaen.

Olipas kyllä elämäni yksinäisimmät kilometrit, keskellä metsää eikä juuri ketään tullut vastaan.

No, siinä tunnin päästä Niko sitten tuli vastaan uuden kumin kanssa (ja muutaman ekstra-varakumin). Uuet kumit alle, äkkiä vähä ruokaa (tajuttiin ette olla syöty moneen tuntiin mitään) ja matka jatkuu.

Ja jostain mystisestä voimasta tuli ihan hirveen hyvä fiilis polkea. Motivaatio oli yhtäkkiä ihan huipussaan. Maisemat alko muistuttaa jo Lappia ja nähtiin kuus poroperhettä.

Poroperhe 1/6

Iijoki oli uskomattoman voimauttava näky väsyneille silmille

Puoli kaheltatoista yöllä, rikki, poikki ja väsyneenä (mutta huippufiiliksissä) päästiin perille Pahkalan kartanoon. Se on sellainen entisestä kyläkoulusta rempattu majatalo, joka oli kaiken lisäksi todella halpa.

Pienet asiat (kuten oikea sänky) tekee ihmisen onnelliseksi.

- Noora